Vuoden 2006 lopulla huomasin, että virtsassani oli verta ja virtsaaminen teki kipeää. Sitten minulle nousi korkea kuume, olin jatkuvasti valtavan väsynyt ja toinen sääreni kipeytyi yhtäkkiä.
Jouduin sairaalaan, ja kävi ilmi, että sääressäni oli veritulppa. Lääkärit selittivät, että veritulpan voi saada pitkästä makuulla olosta; korkean kuumeeni vuoksi olin maannut raskaasti paikallani sängyssä.
 
Sairaalaan tullessani kerroin lääkäreille yöllisistä WC-käynneistä, verestä virtsassa ja virtsaamiskivuista. Kun lääkärit kuulivat näistä oireista, minulle tehtiin virtsarakon ultraäänitutkimus. Ymmärsin jo tutkimuksen aikana, että jokin oli pielessä. Hoitohenkilökunta sanoi, että rakossa näkyi jokin muutos, joka ei vaikuttanut normaalilta. He eivät kuitenkaan osanneet sanoa, oliko muutos hyvänlaatuinen vai pahanlaatuinen. Sairaalan henkilökunta reagoi nopeasti – he olivat todella ammattimaisia – ja rakosta otettiin heti kudosnäyte.
Valitettavasti kudosnäyte vahvisti, että minulla oli rakkosyöpä. Järkytyin, koska en ollut uskonut, että minussa olisi mitään vakavasti vialla. Olihan minulla ollut korkea kuume, mutta muuten olin terve ja tunsin itseni vahvaksi. Diagnoosin kertonut lääkäri antoi todella hyvää tietoa asiasta, ja sain alustavan kuvauksen siitä, missä kohdassa rakkoa kasvain oli. Tunsin olevani turvassa ja hyvissä käsissä, mutta luonnollisesti syöpädiagnoosi oli järkytys. Olen elänyt terveellistä elämää: en ole koskaan polttanut tupakkaa, eikä minulla ole ollut muita epäterveellisiä elintapoja.

Ajatus syöpäsoluista elimistössäni oli hirvittävä. Oli kamalaa ajatella itseään syöpäpotilaana. Onneksi lääkärit pystyivät leikkaamaan kasvaimen pois, ja minulle voitiin antaa solunsalpaajia ja sädehoitoa. Minut leikattiin pian syövän löytymisen jälkeen. Jotta ennuste olisi mahdollisimman hyvä, koko virtsarakko poistettiin.

Kun virtsarakkoa ei ole lainkaan, täytyy tehdä avanne. Minulla ei ollut aavistustakaan siitä, mikä sellainen oli. Kun lääkäri puhui avanteesta, en ymmärtänyt lainkaan. Tapasin avannehoitajan, joka kertoi minulle, mikä avanne on ja miten se toimii. Eniten sain apua lehtisestä, jossa oli havainnollistava kuva koko virtsaelinjärjestelmästä. Lisäksi avannehoitaja näytti minulle, miltä avannepussi näyttää. En kuitenkaan yksinkertaisesti pystynyt sisäistämään sitä juuri silloin. Ajattelin vain leikkausta ja keskityin pelkästään pääsemään eroon syövästä. Kaikki muu sai odottaa.

Ensimmäiset päivät leikkauksen jälkeen

Kun heräsin leikkauksen jälkeen, en vieläkään ajatellut avannetta. Halusin vain tietää, oliko leikkaus sujunut hyvin.
Olin täysin keskittynyt syövän hävittämiseen omasta maailmankaikkeudestani. Läheiseni, vaimoni ja tyttäreni ovat sitä mieltä, että sulkeuduin niin sanotusti kuoreeni. Maailmassa ei ollut muuta kuin sairaala ja minä taistelemassa yhdessä syöpää vastaan.
 
Myöhemmin vaimoni ja tyttäreni ovat kertoneet, että he olivat onnettomia, koska en päästänyt heitä henkisesti lähelleni. He kokivat minun eristäytyneen heistä, joten se oli heille raskasta aikaa. Kun nyt katson tuota aikaa ikään kuin taustapeilistä, uskon, että eristäydyin ympäristöstäni siksi, että olin peloissani ja äärettömän keskittynyt selviämään leikkauksesta. Ilmeisesti mielessäni ei ollut juurikaan tilaa lähimmäisteni huolille ja murheille.
 
Onneksi olemme pystyneet puhumaan siitä jälkeenpäin, ja puhuminen on helpottanut meidän kaikkien tilannetta. Vaimoni ja tyttäreni ovat olleet mahtavia koko tämän ajan. He ovat tukeneet minua ja pysyneet rinnallani omista reaktioistani huolimatta.

Avanne – uusi vakituinen seuralaiseni

Kun olin toipunut leikkauksestani, olin valmis prosessin seuraavaan vaiheeseen: tutustumaan avanteeseeni. Ei kestänyt kauaa, kunnes osasin vaihtaa avannepussin ja ihonsuojalevyn itse. Pussin ja levyn vaihtaminen oli helppo oppia. Minun oli kuitenkin totuteltava toimimaan virtsankeräyspussin kanssa öisin. Se oli aluksi hieman haastavaa.
Virtsaa erittyy koko vuorokauden ajan, joten pussiini on liitettävä öisin letku, jotta se ei täyty liikaa. Minulle keskeisintä oli muodostaa rutiineja ja saada käytännön puoli toimimaan. Nyt olen sinut tilanteen kanssa ja näen avanteen luonnollisena asiana, jonka kanssa pystyn toimimaan.

Kaipasin alastomuuden tunnetta

Aluksi oli outoa, ettei oloaan voinut koskaan tuntea täysin alastomaksi. Tunne aiheutui siitä, että minulla oli aina avannepussi. Olen aina kylpenyt joka aamu ja alastomuuden tunne on minulle tärkeä. Nyt käyn aamuisin kylvyssä ja otan kaiken pois sitä varten – myös avannepussin!

Ennen omaa avanneleikkaustani olin nähnyt televisiossa sketsin, jossa naurettiin henkilölle, jolla oli avanne ja joka oli menossa uima-altaaseen. Se sai minut miettimään, olisiko minun hankalaa käydä uimahallissa tai rannalla uimassa. Siitä ei kuitenkaan ole aiheutunut mitään ongelmia: teen juuri niin kuin huvittaa.
Käyn uimassa, pyöräilen, voimistelen ja pelaan petankkia. Elän samaa elämää kuin ennen avannettani. Soitan myös pianoa, kitaraa ja huuliharppua! Avanne ei saa musiikkia kuulostamaan erilaiselta.
Työskentelen edelleen myyjänä. Olin vähentänyt työtuntejani jo ennen syöpää ja avannetta. Nautin asiakkaiden kohtaamisesta ja pidän työstäni, enkä voisi kuvitellakaan lopettavani. Avanne ei ole haitannut työskentelyäni mitenkään.

Hyviä neuvoja muille

Muita samassa tilanteessa olevia neuvoisin ensinnäkin hankkimaan muistikirjan. Kirjoita kaikki tuntemukset ja kysymykset ylös. Puhu sitten sairaalan hoitohenkilökunnan kanssa kaikesta, mikä sinua mietityttää. Se rauhoitti minua, teki oloni turvallisemmaksi ja auttoi muodostamaan kokonaiskäsityksen tapahtumista. Suosittelen muille myös lääkärien, sairaanhoitajien ja muiden avanneleikattujen puoleen kääntymistä. Itse puhuin puhelimessa miehen kanssa, jolla oli ollut rakkosyöpä ja jolle oli tehty avanne – eli hän oli täsmälleen samassa tilanteessa kuin minä. Minulle siitä oli paljon apua. Saatoimme puhua asioista, joita ei voi täysin ymmärtää, ellei ole ollut itse samassa tilanteessa.

Markkinoilla on valtavan paljon erilaisia avannesidoksia, joista valita. Neuvoni muille on, että kannattaa opetella käyttämään ensimmäistä testaamaansa järjestelmää. Vähän ajan kuluttua aloin itse kokeilla erilaisia avannepusseja ja löysin juuri itselleni parhaiten sopivan pussin. Siihen tarvitaan jonkin verran aikaa, ja rutiini on tärkeä. Kun lähden matkalle, minulla on aina riittävästi avannesidoksia mukana. Etenkin lentomatkoilla on erityisen tärkeää kuljettaa tarpeelliset tuotteet käsimatkatavaroissa. Koskaan ei voi tietää, saapuvatko kaikki matkalaukut perille samaan aikaan kuin matkustaja itse.