Dorthe

Paksusuoliavanne vuodesta 2004

Avanne ei kuulunut suunnitelmiin, mutta silti se oli pakko tehdä

Minulta leikattiin paksusuolisyöpä vuonna 2004. Kasvain poistettiin ja paksusuoli ommeltiin kasaan. Ommel kuitenkin aukesi odottamatta, ja minulle tehtiin hätäleikkaus. Seurauksena oli, että minulle oli pakko tehdä avanne. Minun kohdallani avanne ei siis kuulunut suunnitelmiin. Silti se oli pakko tehdä.

Leikkaukset ottivat koville

Minulle tehtiin kaksi leikkausta muutaman päivän sisään, ja se otti koville. Yllätyin siitä, miten raskasta se oli fyysisesti. Olen aina ollut erittäin aktiivinen ja tehnyt kaiken itse. Leikkausten jälkeen tunsin itseni kuitenkin väsyneeksi ja voimattomaksi. Jaksoin vain vaivoin edes syödä. Jonkin aikaa olin todella riippuvainen muiden avusta. Minulle oli kerrottu, että toipumiseen menisi aikaa. Minulla ei kuitenkaan ollut aavistustakaan siitä, miten vaikeaa se olisi. Tavallisesti en ole luonteeltani erityisen huolestuvaa tyyppiä, mutta silti minua huolestutti, kun tunsin itseni niin heikoksi leikkausten jälkeen. Mietin, oliko jokin pahasti vialla. Voisinko enää koskaan huolehtia itse itsestäni? Lyhyesti sanottuna en ollut leikkausten jälkeen moneen kuukauteen lainkaan oma itseni.

Minun oli myös pakko tottua avanteeseen

Toivoisin, että olisin nähnyt jonkin kuvan ja saanut vähän tietoa avanteista ennen leikkausta. Kesti jonkin aikaa tottua ajatukseen. Tunsin oloni todella surulliseksi, kun avannesidos piti vaihtaa ensimmäisen kerran. Nähdessäni avanteen en yhtään tiennyt, mitä odottaa. Luulin avanteen liittyvän jotenkin siihen, että ulostetta tulee ulos vatsan sivusta. Minulla oli kuitenkin aivan väärä kuva siitä, mitä sana avanne tarkoitti. Avanne tarkoittikin vain pienen paksusuolen osan johtamista vatsalle. Nähdessäni avanteen ensimmäistä kertaa oloni oli niin sairas ja heikko, että hädin tuskin muistan koko hetkeä.

Avannesidoksen vaihtaminen oli oikeastaan melko helppo oppia

Minun oli tarkoitus olla sairaalassa viisi päivää. Viisi päivää venähti kuitenkin kolmeksi viikoksi, joita seurasi vielä toipumisvaihe. Meni kokonainen kuukausi, ennen kuin opin vaihtamaan sidoksen itse. Luulen, että muut oppivat yleensä sen minua nopeammin. Kävi ilmi, että avannesidoksen vaihtaminen ja avanteen hoitaminen olikin melko helppoa. Minulla oli onnea, sillä minua hoitaneet terveydenhuollon ammattilaiset olivat aivan mahtavia. Sain heiltä kaiken tarvitsemani hoidon ja tuen sairaalassa ollessani ja toipumiseni aikana. Hyvä hoito ja henkinen tuki ovat auttaneet minua selviämään koko prosessista.

Avanne: välttämättömästä ratkaisusta tuli ratkaisu, johon olen tyytyväinen

Minulla oli runsaasti aikaa miettiä uutta tilannettani ollessani sairaalassa. Halutessaan avannetta voi pitää suurenakin ongelmana. Olisin voinut tehdä pitkän valituslistan avanteen kanssa elämiseen liittyvistä vaikeuksista, mutta toisaalta voisin myös luetella kaikki positiiviset puolet. Minulle tehtiin avanne, koska oli pakko. Leikkauksen aikaan en olisi selvinnyt elossa ilman sitä. Rakastan elämää, joten pystyin myös hyväksymään avanteen. Jos olisin taistellut sitä vastaan, kaikki energiani olisi mennyt negatiivisiin asioihin. Minun asenteeni on, että ihmisen täytyy päättää hyväksyä ne olosuhteet, jotka elämä tuo tullessaan. Minun avanteeni olisi itse asiassa ollut mahdollista sulkea jonkin ajan kuluttua, mutta päätin pitää sen. Elämä avanteen kanssa sujuu hyvin, enkä jaksa enää käydä läpi uutta leikkausta.

WC-asiat ovat yksityisiä, mutta silti olen päättänyt puhua avanteestani avoimesti

Olen kertonut avanteestani täysin avoimesti. Kun olin ensimmäistä kertaa ulkona syömässä, päästin vahingossa kaasua. Minun oli pakko kertoa pöytäseuralaiselleni, että pöydässä kuulunut ääni tuli minusta. Samalla saatoin kertoa hänelle, ettei siitä tulisi hajua. Avannesidoksessani on nimittäin suodatin, joka estää hajun!

Useimmat suhtautuvat uteliaasti, kun kerron avanteestani. Negatiivisia reaktioita en ole koskaan kohdannut. Aluksi minun oli vaikea puhua siitä. Onhan siinä kuitenkin kaikesta huolimatta kyse ulosteesta, ja WC-asiat ovat normaalisti hyvin henkilökohtaisia. Tuntuikin melkoiselta tabun rikkomiselta puhua muille WC-asioistani.

Tyhjennän pussin aina WC-pönttöön ja heitän sen sitten roskiin. En mielelläni heitä käytettyjä pusseja keittiön roskakoriin. Kun vierailen muiden kotona, kysyn aina heiltä, missä jäteastia on. Minun on helpompi rentoutua, kun tiedän sen sijainnin. Aluksi säilöin pussit aina käsilaukkuuni. Se oli oikeastaan varsin epämiellyttävää, ja minulta kului paljon energiaa sen miettimiseen, haisivatko pussit.

On tärkeää löytää parhaiten omiin tarpeisiin sopiva avannetuote

Neuvoni muille on, että leikkauksen jälkeen täytyy olla kärsivällinen. Voi mennä hetki, ennen kuin sitä tuntee taas olevansa oma itsensä. Uusiin rutiineihin tottuminen voi viedä aikaa. Voi myös kestää jonkin aikaa, ennen kuin juuri omiin tarpeisiin sopiva avannetuote löytyy. On erittäin tärkeää löytää oikea tuote. Se voi vaatia jonkin verran aikaa ja useita kokeiluja, mutta se on sen arvoista. Minä olen kokeillut useita erilaisia tuotteita ja löytänyt itselleni parhaiten sopivan tuotteen, joka vastaa juuri minun tarpeitani. Elämäni on ihanaa – avanne ei ole heikentänyt elämänlaatuani. Olen niin iloinen siitä, että syöpä havaittiin ajoissa ja että se saatiin poistettua leikkauksessa. Olen aina rakastanut elämää. Sairauteni jälkeen tiedostan entistäkin paremmin, kuinka hyvin asiani ovat. Minulle avanne on välttämätön ratkaisu, jonka ansiosta voin jatkaa hyvää elämää.